Tämä päivä voidaankin aloitetaan näin omaan mieleeni erittäin upeiden kuvien kera. Minulla on nimittäin huutava tarve päästä purkamaan ilmoille tullutta jännitystä lähestyvistä pääsykokeista. Pääsykoemateriaalien julkaisuun on nimittäin enää 48 päivää aikaa ja sitä ennen edessä olisi vielä todella paljon tilastotieteen kertaamista, jossa olen aivan älyttömästi jäljessä. Sairasteluni takia, jäin pahasti jälkeen jo melkein heti lukusuunnitelmani alusta alkaen ja nyt olen edelleen jäljessä. Takana ollutta matkaa on neljä viikkoa ahkeraa kertaamista ja edessä olisi vielä seitsemän samanlaista. Tämän jälkeen pitäisi kyetä suuntaamaan kaikki voimat pääsykoemateriaaleihin kuluvan neljän viikon ajaksi. Mikä voisikaan olla pelottavampi ajatus kuin se, että yrittää sulkea itsensä pois koko ulkomaailmasta ja täysin sosiaalisesta mediasta, melkein kuukauden ajaksi. Mutta en tiedä, onko olemassa mitään parempaa vaihtoehtoa saada kaikki resurssit suunnattua vain yhteen asiaan, joka sillä hetkellä on se kaikkein tärkein. Nimittäin pääsykokeessa menestyminen. Ja tottakai. Opiskelupaikan saaminen.

Olen onnistunut menneiden kuukausien aikana nähdä monia kertoja painajaisia siitä päivästä, kun minulle selviää, etten saanut jälleenkään opiskelupaikkaa. Olen myös nähnyt niitä onnenkyyneleitä, joita on päästy vuodattamaan silloin, kun opiskelupaikka onkin saatu. Toisin sanoen, olen nähnyt kaiken, mitä tulevaisuus saattaa pitää sisällään, mutta se ei tämän hetkistä oloa helpota ollenkaan. Onneksi nyt tämän loman aikana, minulla on voimia ja mahdollisuus keskittyä täysin vain itseni rauhotteluun, opiskelemiseen ja tilastotieteen kertaamiseen. Lukujärjestyskin hymyilee loman jälkeen, sillä edessä ei ole enää niin pitkiä päiviä, mistä ollaan kärsitty koko alkuvuoden ajan. Pian koittaa vielä tämän loman kohokohta, sillä ihanien pienten shoppailureissujen lisäksi, matkaan viettämään aikaa äitini kanssa. Luultavimmin koko viikonlopun ajaksi. Jännityksellä odotan myös alkavaa viikkoa, sillä mieheni matkaa reissun päälle perheensä kanssa, joten tulen pitkästä aikaa viettämään viikon yksin kotosalla, ilman toisen lämpöä ja rakkautta. 

Muutamia kertoja olen maininnut, etten oikein vietä mitään juhlapäiviä. Jotenkin tuntuu, että koko yhteiskunta kuitenkin painostaa siihen, että tiettynä päivänä tulee muistaa niitä ja näitä henkilöitä elämässäsi lahjojen, kukkien ja korttien kera. En osaa edelleenkään oikein varmaksi sanoa, mistä tämä ahdistus kaikkia tällaisia päiviä kohtaan oikein on tullut. Mutta sen tiedän, että se on edelleenkin olemassa. Saatan muistaa muutamia läheisiä pienen viestin kera, mutta lahjojen antaminen ei ole minun juttuni. Samaan aikaan kuitenkin koen suurta pelkoa ja jännitystä tuollaisten päivien tullessa, sillä pelkään, että joku muistaa minua jotenkin erityisesti. Toisten yllättäminen on ihanaa, mutta teen sen mieluummin ihan vain puhtaasta halusta, enkä kalenterin käskystä. Jälleen kerran vietettiin erästä juhlapäivää, nimittäin ystävänpäivää. Minua harmitti oikein suunnattoman paljon, sillä ihanainen ystäväni oli käynyt heittämässä postiluukustani suloisen kortin upean viestin kera ja itse en ollut hankkinut hänelle mitään. Myöskin äidiltäni saapui ihana kortti muistuttamaan tästä päivästä. Pitäisikö minun potea huonoa omatuntoa siitä, että toiset muistavat itseäni pienille merkittävillä teoilla, samaan aikaan, kun itse yritän unohtaa ja syrjäyttää kaikki pyhä- ja juhlapäivät?

Tästä synkistelystä päästäänkin nyt seuraavaan juttuun. Rentouttavan viikonlopun lisäksi, minulla on nyt edessä viikon loma! Viikonlopun aikana en saanut niin paljoa asioita aikaiseksi, kuin mitä olin toivonut ja asettanut tavoitteeksi. Parasta viikonlopussa oli kuitenkin se, että vietimme mieheni kanssa yhteisen leffaillan pitkästä aikaa. Viimekertaisesta onkin jo varmaan puoli vuotta, kun olemme yhdessä istuneet herkkujen kera katsomaan jotain hyvää elokuvaa! Vaikka katsomamme elokuva olikin pienimuotoinen pettymys, oli silti niin ihanaa päästä toisen viereen edes hetkeksi aikaa. Toivonkin, että saisin nyt loppuviikoksi jostain jonkun suuren buustin, sillä tekemistä riittäisi vaikka muille jakaa. Luvassa olisi muutamien ryhmätöiden tekemistä, väittelyn ja esitelmän suunnittelua, sekä järjetön määrä psykologian ja tilastotieteen lukemista. Jossain välissä minun tulisi vielä keretä näkemään vanhempiani, sekä muutamia ystäviä. Haluaisin myös keretä käymään kaupungille katsomassa muutamia juttuja. Mistäköhän sitä aikaa tällä kertaa saataisiin kerättyä tähän kaikkeen. 

Vitsi miten innoissani olenkaan näistä valokuvista, sillä aidot valokuvat ovat jotain aivan ihanaa! Halutessanne pääsette tilaamaan Rajalan kuvatuotteita -20% hintaan, koodilla Y78T5