Minun on pakko aloittaa kehumalla Kaarinan Krossissa sijaitsevan Plantagenin myyjää! En voi kuin iloisin mielin palata tuohon liikkeeseen, kun seuraavan kerran tulee tarve pienimuotoisille kukkaostoksille. Heti liikkeeseen tultuamme, tämä aivan ihastuttava myyjä toivotti meidän avoimin mielin tervetulleeksi ja tarjoutui heti auttamaan meitä. Sen lisäksi, että saimme huikeaa palvelua, oli tämä kyseinen myyjä niin pirteä ja iloinen, että kyllä hymyilytti itseäkin koko loppupäivän ajan. Jos tämä kyseinen myyjä tulee koskaan tavoittamaan tätä viestiä ja tunnistaa itsensä, niin suuri kiitos hänelle päivän piristyksestä ja mahtavista vinkeistä, joilla minun tulisi nyt toivon mukaan saada orkideani kukkimaan. Vitsi miten hyvä mieli jäi tuosta kauppareissusta! Toivottavasti myös orkideani olisivat nyt tyytyväisillä mielillä ottamassa vastaan uusia ravinteita ja päättäisivät vastapalvelukseksi tarjota minulle uusia upeita kukkasia. Ennen Plantageniin suuntaamista, kävimme rakkaan serkkuni kanssa Turun Ruissalon Kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa saamamme palvelu ei ollut ollenkaan niin mukavaa. Piristykseksi mukaan lähti kuitenkin kyseinen suloinen pieni mehikasvi. 

Viikonloppu sujui siis oikein ihanissa merkeissä ja tuntuu, että nyt jaksaa lähteä hyvillä mielin viimeisten rutistusten pariin. Kaiken lisäksi sain perjantaiselta Saloreissulta mukaan äidin tekemää ruokaa, mikä oli tuttuun tapaan aivan täydellistä. On kyllä niin ihanaa aina silloin tällöin saada syödäkseen oman äidin tekemää ruokaa! Tänään päästiinkin sitten taas takaisin arjen pariin ansaitun ja erittäin onnistuneen viikonlopun lisäksi, ja edessä oli yksi esitelmän pito, joka tuntui menneen ihan hyvin. Jotenkin vain jäi vaivaamaan, kun asiaa olisi ollut jonkin verran enemmän, kuin mitä rajatun aikamääreen sisällä pääsi kertomaan. Pidin esitelmäni dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä, paremmin tunnettuna moni- tai sivupersoonahäiriöstä. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että taustatutkimusta tuli tehtyä oikein usemman viikon ajan. Seuraavaksi tulisikin sitten valmistella eräs äidinkielen essee valmiiksi, sekä aloittaa oikein kunnolla uudet luku-urakat alkaneiden kurssien parissa. Edessä olisi enää vain kolme viikkoa koulua, jonka jälkeen aletaan pänttäämään psykologian pääsykoemateriaalien parissa. 

Toivottavasti viikonloppunne oli yhtä onnistunut kuin minulla! Menneestä viikosta voinkin kiittää äitiäni ja isääni, sekä ihanaa serkkuani. 

Huomenna koittaa taas se päivä, kun koulujen salit täyttyvät oppilaista ja pitkästä hiljaisuudesta. Koulun käytävillä pyritään hiippailemaan hiirenhiljaa, jotta ylioppilaskokeita kirjoittavat saavat suorittaa kokeensa rauhassa. Huominen on monille se päivä, kun saliin astutaan ensimmäistä kertaa ikinä. Toiset menevät saliin määrätietoisina jo toistamiseen, kun taas toiset epäilevät omia taitojaan. Edessä saattaa olla pitkä taival monien kokeiden kera, joka tulee päättyy huikeaan juhlatilaisuuteen, nimittäin ylioppilaaksi valmistumiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme jälleen päätyneet sen hetken pariin, kun ihmisten mielenterveys saattaa alkaa heittelehtiä. Toisille kirjoitusten luoma paine on vain sietämätöntä, kun taas toiset puhkuvat intoa päästessään näyttämään osaamistaan. Itse en selvinnyt ylioppilaskirjoituksista ilman haavoja, ja olenkin puhut lukuloman aikana saamastani burn outista. Onneksi siitä selvittiin ja kesäloma paransi haavat. Jäljelle jäi erittäin upeat muistot tuosta keväästä ja yleensäkin lukioajoista.

Nyt näin vuosi viimeisten kirjoitusten jälkeen niitä aikoja voidaan muistella yhtenä elämäni upeimpana keväänä. Varmasti lähes kaikki ylioppilaat voivat samaistua siihen, että se viimeinen kevät ennen valmistumista, on melkoista tuskaa. Voi olla, että kirjoitukset kuluttavat kaikki voimat mitä sinulla on tarjota, mutta uskon, että saat voimasi aivan varmasti takaisin. Uskonkin, että todella moni ylioppilaista voi muistella ilolla lukioaikoja ja toisaalta myös kirjoituksia. Itse muistan erittäin elävästi sen päivän, kun poistuin viimeistä kertaa koulun liikuntasalista. Istuin koulun pukkarissa ja mietin, että tämä kevät on se, mikä suurimmaksi osin määrittelee koko tulevaisuuteni, ja nyt se on ohi. Kävelin kyyneleet vierien koulun ovista ulos, ja soitin äidilleni. Olin pakahtua onnesta, sillä se tunne, kun olit antanut aivan kaiken, oli sanoin kuvailemattoman upea. Muutamien aineiden korotushaaveita lukuunottamatta, en usko, että tulen enää koskaan kokemaan tuota samaista tunnetta. Haluankin toivottaa aivan suunnattomasti tsemppiä kaikille tämän kevään kirjoittajille. 

Onko sinulla kenties kirjoitukset edessä? Mitä kaikkea olet kirjoittamassa, entä millaisella fiiliksellä odotat kirjoituksia?