Nyt liikutaan erään paljon puhuttavan sanan parissa, nimittäin itsevarmuuden. Ainakin itse törmään säännöllisin väliajoin erilaisiin vinkkeihin, että näin kohotat itsetuntoasi tai jonkun kertomuksiin, miten elää huonon itsevarmuuden kanssa. Ja sitten olen myös nähnyt niitä mietiskelyjä, miten jokainen voisi löytää hyvän itsevarmuuden. En ole kuitenkaan vielä kertaakaan törmännyt jonkun myöntävän, ettei ole oikeastaan koskaan potenut huonoa itsevarmuutta. Ajattelin olla nyt se ensimmäinen, joka sanoo sen ääneen. Minulla on aina ollut hyvä itsetunto! Olen oikeastaan koko elämäni kokenut olevani erittäin itsevarma ihminen. Tietenkin olen kokenut hetkiä, jolloin oman itsensä kanssa oleminen ei ole miellyttänyt tai hetkiä, jolloin olisin halunnut olla jotain muuta, kuin mitä oikeasti olen. Kukapa ei olisi sellaisiin törmännyt. Mutta ne ovat olleet nimen omaan hetkiä. Pieniä osia elämästäni, kun ajatukseni ovat päässeet harhailemaan väärään suuntaan. Koskaan ne hetket eivät ole kestäneet pitkään, eikä tällaisia hetkiä ole enää ollut ala-asteen jälkeen. En ymmärrä, minkä takia minun tulisi salata tai kokea huonoa omatuntoa siitä, että arvostan itseäni.
Joskus tästä aiheesta puhuttaessa, tunnen oloni jotenkin ylimieliseksi, tai jollain muulla tavalla kylmäksi ihmiseksi. Jotenkin tuntuu, että kaikilla tulisi olla huono itsevarmuus, jota pitäisi onnistua peittelemään mahdollisimman hyvin ja jos sattuu olemaan sellainen ihminen kuin minä, tulee sinun oppia piilottelemaan mahdollisimman hyvin itsevarmuuttasi. Voi olla, että nämä ajatukset ovat vain jotain väärinymmärryksiä elämäni varrelta, mutta ainakin sellaisen kuvan olen saanut. Tunne siitä, että olen aina osannut arvostaa itseäni ja pitänyt itseäni hyvänä juuri tällaisena kuin olen, on saanut minut välillä tuntemaan oloni vääränlaiseksi. Kuuluuko kaikkien kokea aina silloin tällöin huonoa itsevarmuutta vai voiko onnellisen elämän saavuttaa täydellä itsevarmuudella päivästä toiseen? En tiedä onko tämä joku upea lahja, jonka kanssa olen vain sattunut syntymään, vai onko äitini osannut kasvattaa minut niin suurella rakkaudella, ettei minun ole tarvinnut ikinä epäillä itseäni tai omia kykyjäni. En myöskään tiedä, voisiko syy olla siinä, etten vain ymmärrä mitä todellinen itsevarmuus oikein tarkoittaa. Mutta sen tiedän, että minulla on hyvä olla se kuka olen, ja niin on aina ollut. Tarkoittakoot se sitten mitä tahansa. Ja samaan aikaan tuntuu todella vieraalta ja kaukaiselta ajatella, että joku juoksisi päivästä toiseen karkuun omaa itseään ja epävarmuuttaan, eikä välttämättä koskaan kokisi sellaista hetkeä, että minä riitän.
Vahva itsevarmuus ei suihkaan tarkoita sitä, että korostaisi omaa täydellisyyttään tai yrittäisi nostaa itseään muiden yläpuolelle. Oikeastaan päin vastoin. Itsevarmuuteen liittyy kyky myöntää omat heikkoutensa sekä kyky arvostaa itseään ja myös muita. Tämän takia jokaisen tulisikin käyttää aikaa itsensä etsimiseen. Sen matkan myötä löytyvä kyky alkaa arvostamaan sekä kunnioittamaan itseään, on mahtavin taito, mitä ihminen voi omata. Ymmärrän, ettei se ole kaikille niin yksinkertaista, mitä se on ollut itselleni, mutta mielestäni se kivinen polku on vaivansa arvoinen. Sen jälkeen, kun osaat realistisesti pienen optimismin kera nähdä vahvuutesi sekä myöntää heikkoutesi, eivät elämäsi varrella vastaan tulleet koettelemukset vie kaikkia voimiasi. Ja sen jälkeen, kun opit tietämään oman arvosi ja omat oikeutesi, ei mikään vastoinkäyminen voi koitua ylitsepääsemättömäksi. En tarkoita, etteikö vaikeita aikoja voisi tulla vastaan itse kullekin, sillä ne ovat osa elämää ja sen moninaisuutta, mutta sen jälkeen, kun oikeasti tunnet itsesi, tulet selviytymään mistä tahansa. Kaiken tämän takia kokiessasi huonoa itsetuntoa, tulisi asian eteen tehdä jotain. Vaikka edessä olisi erittäinkin pitkä ja vaikea tie, on sen lopussa seisova palkinto ehdottomasti kaiken sen vaivan arvoinen.
Onko sinulla hyvä itsetunto? Entä millaisin keinoin olet sen saavuttanut vai koetko, että olet aina ollut hyvinkin itsevarma?
