Let's Talk About Sex.

keskiviikkona, syyskuuta 02, 2015

    


     Seksi, se suuri ja ihmeellinen tabu, josta ei puhuta. Sen olemassaolo tiedostetaan ja kyllä siitä  nyt jonkin verran myös puhutaan. Mutta nekin keskustelut käydään kiertämällä itse sana, seksi. Itse olen huomannut, että nuorten korvaan sana seksi, luo aikaan huvittavuutta tai synkän hiljaisuuden. Seksistä luultavasti keskustellaan myös kotona ja jossain määrin kouluissa, mutta ei tarpeeksi. Varsinkaan tarpeeksi avoimesti. Tietyt asiat aina jätetään välistä tai niitä hienostellaan, vaikka sellaisen tarvetta ei olisi. Siitä puhutaan netissä ja televisiossa, mutta vääristettynä ja mielipiteiden täyttämänä. Nuorilla on kuitenkin kiinnostusta tietää seksistä, sekä omasta fyysisestä ja psyykkisestä kehityksestään seksuaalisuuteen liittyen. Ainoana esteenä on se, että seksistä on luotu jonkinlainen negatiivinen asia, josta kuuluu vaieta, tai josta ei varsinkaan jokaiselle kaverilla saa puhua. Tämä on johtanut siihen, että myös omasta fyysisestä, sekä joskus jopa psyykkisestä kehityksestä puhuminen kauhistuttaa.

     Tietenkin jokaisella saattaa olla se yksi hyvä ystävä, kenen kanssa voi jakaa murheensa ja huolensa. Ja kenelle ''saa'' puhua seksistä, ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Kuitenkaan asiasta ei uskalleta kysyä asiantuntijalta, esimerkiksi koulun terveydenhoitajalta. Nuoret mieluummin turvautuvat siihen hyvään ja luotettavaan ystävään, joka ei kuitenkaan tiedä nuorta itseä enempää. 

     Kaiken lisäksi, joku on joskus sanonut, että naimiin ei saisi mennä alle 25-vuotiaana tai lapsia ei saisi hankkia varsinkaan alle 20-vuotiaana. Miksikäs ei? Mietin vain, jos ihminen oikeasti tuntee olonsa rakastuneeksi, sekä samaan aikaan myös rakastetuksi. Kenellä on lupa määrätä, milloin sen saa ''virallisesti'' kertoa muille. Tai milloin sinulla on oikeus hankkia omia lapsia. Kuka on se oikea ihminen määrittelemään mitään ikää, milloin saa toisen kanssa mennä naimisiin. Ja kenellä varsinkaan, on valtaa kieltää sitä tietyssä iässä. Saatika sanoa kaikkia teiniäitejä huonoiksi äideiksi. 

     Tietenkin ymmärrän ihmisiä, jotka sanovat, että alaikäiset eivät ole vielä tietoisia itsestään. Esimerkiksi keitä he ovat, varsinkaan keneksi he haluavat tulla. Onhan tämäkin nyt silkkaa yleistämistä. Mielestäni, me emme voi tietää itsestämme mitään, emme voi tuntea itseämme tai tietää mitä haluamme, ellemme me ole selvittäneet omia rajojamme. Kokeneet erilaisia asioita, tehneet erilaisia juttuja ja jakaneet näitä myös muiden kanssa. Selvittämällä se selviää. Mikä meistä tuntuu oikealle ja mikä väärälle. Kaikki nämä tulevat jokaiselle aikanaan. Joillekin nopeammin. Toisille taas ajan saatossa. Ilman rakastumista, emme voi myöskään tietää, onko rakkautemme aitoa, vai vain väliaikaista ihastumista.

     Haluan vain sanoa, että nuorilla kuuluu olla oikeus päättää, milloin mennä naimisiin ja perustaa perheen. Milloin haluaa ensimmäisen kerran yrittää rakastaa toista tai harrastaa seksiä. Milloin on valmis siihen kaikkeen, mitä maailma ihmisille tarjoaa. Nuorille pitää antaa edes hieman valtaa päättää omista henkilökohtaisista asioista, eikä niitä laki saa määrätä. Se, että ihmiset ovat tietämättömiä asioista, ja samalla kuitenkin kokeilunhaluisia, luo vaarallisen yhdistelmän. Me tiedämme sen, ja yritämme vaikuttaa siihen. Kuitenkin aivan väärin keinoin.  
    
     Nykyajan nuoret, ja kokoaja vain nuoremmat, juovat lähestulkoon joka viikonloppu. Lisääntynyt huumeiden käyttökin kasvaa kokoajan. Päihteiden saantikin on nykyään alaikäisille helppoa. Saattaahan alkoholi ja huumeet tuoda nuorille irtosuhteita, mutta ne eivät kerro mitään aidosta rakkaudesta. Ovathan nekin osa nuoren kehitystä, ja samalla opettavaisia. Kyllä nuori osaa itse nähdä, elääkö rakastavassa parisuhteessa vai vain ihastumisen huumassa.

     Alkoholin aiheuttama myös huolimattomuus seksin suhteen, joka usein johtaa sukupuolitauteihin ja ei haluttuihin raskauksiinTämä on yksi hyvä syy, miksi ymmärrän niitä, jotka kieltävät nuoria ryhtymästä kunnon suhteeseen liian aikaisin. Nuoret saattavat olla vielä ikänsä takia tyhmiä, ja tehdä vääriä asioita. Se ei kuitenkaan saa mielestäni olla mikään syy siihen, että rakastuminen, naimisiin meno ja seksi, pitäisi jollaintapaa rajoittaa vain tiettyyn ''ikäluokkaan''. Ja jos ajattelee, että elää kunnollisessa suhteessa iästä riippumatta, saatetaan välttyä kaikilta edellä mainituista ikävyyksistä. Ihan vain sen takia, että vierellä on välittävä kumppani.

     Jos ajattelisimme itä viikonloppuisin ryyppääviä nuoria, ja sitä, että he tietäisivät millaista päihdettä oikea rakkaus on. Olisivatko he joka viikonloppu juomassa. Vai olisivatko he nauttimassa rakkauden tuomista hyvistä asioista, tunteista ja kokemuksista. Me kaikki olemme olleet joskus siinä vaiheessa elämää, että etsimme itseämme. Siihen aikaan kuuluu kokeilla asioita, tuntea vääryyttä ja oppia niistä. Kukaan ei ole vielä kertonut rakkauden haitoista tai vääryydestä jota turvallinen seksi rakastamansa ihmisen kanssa voisi aiheuttaa. Joten, mikä siis estää nuoria avioitumasta nuorina. Toki meille puhutaan sukupuolitaudeista, sekä särkyneistä sydämistä. Liittyvätkö ne kuitenkaan jokaiseen seksielämään tai parisuhteeseen. Eivät tietenkään. 
     
     Särkyneitä sydämiä ei synny luotettavassa ja vahvassa suhteessa. Puhumattomuus asioista johtaa tietämättömyyteen, joka johtaa luottamuksen menettämiseen. Parisuhde ilman luottamusta, ei tietenkään ole kenenkään ihanne, joten yleensä luottamattomuus johtaa eroon. Suhteissa, joissa ei puhuta, ystävät kehottavat valitsemaan avuksi parisuhdeterapian. Kukapa näistä sulkeutuneista suomalaisista haluaisi ainakaan puhua tuntemattomalleTästä huomaamme, että ihmiskuntamme suurin huolenaihe on se, että ihmiset eivät ole tarpeeksi rohkeita ja avoimia puhumaan asioistaan. Eivät erot ja särkyneet sydämmet koske ainoastaan seurustelevia ala-ikäisiä.

     Puhumalla saadaan samanlaiset arvot, tai ainakin opimme ymmärtämään toisen vaatimuksia, ajatuksia ja halujaSen jälkeen voitte luottaa toisiinne ja yhteisiin ajatuksiinne, suhteeseenne liittyvissä oikeissa ja väärissä asioissailman niistä tehtyä lakikirjaa. Tässä on suurin kompastuskivi suomalaiseen sulkeutuneeseen ihmiskuntaan. Me emme kuitenkaan voi vain jäädä sulkeutuneiksi suomalaisiksi. Ihmisinä me kaikki kaipaamme läheisyyttä, hellyyttä, kosketuksia ja arvostusta omana itsenämme.

     Tietenkin nämä asiat, varsinkin petetyksi tuleminen muokkaavat meitä. Ne muokkaavat meitä nyt, ja myös myöhemmällä ajalla. Ne vahvistavat ja opettavat meitä. Voi olla, että rakkaudella on myös siihen jonkinlainen vaikutus, että kasvamme ja muutumme ajanmittaa. Sanotaan, että rakkaus vääristää ihmistä rakastuessa liian nuorena. En usko siihen. Mielestäni rakkaudessa tulleet vastoinkäymiset ovat suurin huolenaihe. Niiden aiheuttama viha ja katkeruus, syntyvät aina. Tuskin ne tunteet ovat erilaisia nuorena kuin aikuisenakaan.

     Nuorena rakastuttaessa suhteet eivät usein kestä, koska me kasvamme ja muutumme ihmisenä. Muutos tapahtuu joka tapauksessa. Onko sillä väliä kasvaako ihminen toisen kanssa, vai yksin. Entä jos suhteesi rakastamasi ihmisen kanssa kestää vastoinkäymiset, ja teidän molempien kasvamisen kohti aikuisuutta. Saakohan sitä jo sanoa tosirakkaudeksi? Onko se merkki, että voisitte ''erikoistapauksena'' avioitua alle 25-vuotiaina. Eikö kuulostakin hullulle, että rakkaudella olisi omat rajansa. 
     
     Ensimmäinen, muka huono asia aikaisin aloitetusta seksistä ja parisuhteista on hoidettu. Seuraava huolen aihe mistä puhutaan, on sukupuolitaudit. Ne ovat taas yksinkertainen ja helppo murhe hoidettavaksi. Yleisestikin ottaen kondomi, on kannattava valinta silloin, kun aletaan olemaan seksuaalisessa suhteessa. Kondomi on jo hieman enemmän puhuttu asia, kuin seksi ja seksitaudit. Kuitenkin vain pieni osa ihmisistä sairastuu seksitauteihin. Silloinkin kyse on ollut huolimattomuudesta tai yhden illan jutuista. Minä puhun nyt kunnon suhteesta, joka saattaa johtaa myöhemmällä ajalla jopa tähän kohuttuun avioliittoon. Meille ei jää mitään pätevää syytä, miksi emme saisi avioitua nuorina. 
     
     Tässä maailmassa, joko jokin uskonto kieltää esiaviollisen seksin tai sitten hyökkäämme homoseksuaalien kimppuun. Tai siten jokin yksityinen taho kertoo, milloin saamme harrastaa seksiä ensimmäisen kerran, ja milloin saamme mennä naimisiin. Mikä kummallisinta, meille kerrotaan vielä, että milloin rakkautemme on tarpeeksi vahvaa oikeaan suhteeseen.

     Nykymaailman tulisi unohtaa ajatukset uskontojen kielloista ja muista säännöistä / vaatimuksista, joista puhutaan ja mitä ihmiset luovat kokoajan lisää. En kuitenkaan tällä halua syrjäyttää niitä, jotka elävät uskontonsa mukaan, ja käskeä heitä ajattelemaan toisin. Se ei ole tarkoitukseni. Mielestäni seksin kuuluisi olla jokaisen omissa päätettävissä, ja omien sääntöjen varassa, ei yhteistenMilloin seksin harrastamisen haluaa aloittaa, kenen kanssa ja miten, on sinusta itsestäsi kiinni.

     Milloin olet valmis alkamaan rakastaa koko sydämestäsi ja jakamaan elämäsi toisen kanssa. Sillä tavoin elämästä tulisi itse kullekin paljon helpompaa. Ja ennen kaikkea nautinnollisempaa. Rakkauden puolesta ei tarvitse sotia ja osoittaa mieltä. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus elää onnellista ja rakastettavaa elämää. Ilman lakia siitä, millaista seksin tulisi olla, tai edes milloin naimisiin saisi mennä! 
     
     Mutta viimeiseksi, ajatelkaapa. Jos jokaisella ihmisellä, olisi joskus oikeus saada tervehenkistä seksiä, ihmiset olisivat paljon viisaampiaHe ymmärtäisivät miten suuri vaikutus rakkaudella on. Menkää naimisiin kun olette valmiita. Rakastakaa kun teitä rakastetaan. Ja muistakaa, rakkaus on paras päihde ja seksissä ei ole mitään pahaa!  

Kiitos! Huomioikaa myös se, että tämän tekstin on kirjoittanut 15vuotias nuori neiti!


Tässä on ensimmäinen vilkaisu omiin ajatuksiini nuorten seurusteluun ja seksuaalisuuteen liittyen. Mitä mieltä itse olet ja millaisia ajatuksi tämä herätti sinussa? Jos sinulla on jotain kommentoitavaa tähän mielipiteeseen, jonka olen omalta osaltani teille jakanut. Otan mielelläni myös teidän ajatuksianne vastaan!

You Might Also Like

9 Comments

  1. Seksi ei todellakaan ole suuri tabu nuorten keskuudessa täällä Pohjanmaalla, otsikkosi yleistäminen pisti pahasti silmään.
    - 17v. tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä päin asiasta ei ainakaan keskustella kovin paljoa. Tarkoitus ei ollut lähteä yleistelemään vaan kertomaan omaa näkemystäni asiaan. :)

      Poista
  2. Mielestäni erittäin hyvä kannanotto ja erittäin hyvä kirjoitus aiheesta, josta kirjoitetaan vähän/tuskin ollenkaan. :)

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän ikäsi puolesta nää juttusi, mutta musta vähän tuntuu että väkinäisesti yrität yhdistää seksin ja avioliiton. Itse olen jo neljästi rakastunut niin että olisin voinut juosta vaikka ensitreffeiltä alttarille, mutta koska asiat tosielämässä harvoin menee niinkuin elokuvissa, ero on tullut joka kerta. Nykyään, kun naisen ei ole edes pakko mennä koskaan avioon ollakseen arvokas, hyvä äiti tai vastaavaa, ei myöskään ole paineita löytää aviomiestä nuorena. Saa siis kokeilla ja mennä, tehdä ensin niitä asioita, jotka myöhemmin jäisivät tekemättä. Tarkoitan siis että se ei ole moraalisesti hirveän väärin kokeilla ensin kymmentäkin poikaystävää. Ja siis poikaystävällä tarkoitan pidempiaikaisia suhteita - ei kahden viikon kädestäpitämistä.
    Sanotaan että tuo 25v raja naimisiinmenolle on hyvin viitteellinen. Siihen mennessä moni nuori nainen on ehtinyt kokea rakastumisia ja ihastumisia ja pettymyksiä ja silloin jo tietää ihan oikeasti mitä miehestä haluaa. Silloin ollaan myös jo oletettavasti kiinni työelämässä ja yhteisen asunnonkin ostaminen voi olla ajankohtaista. Mutta jos jonkun vinkin voin kelle tahansa 15vuotiaalle rakastuneelle antaa - älkää sopiko teinikihloja. Koska ne hyvin harvoin kestää ja selkäsi takana nauravat kahvilapöydätkin.

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus, olen miltei samoilla linjoilla, kiva että kirjoitit rohkeasti :)!

    VastaaPoista
  5. Sisäinen äidinkielenopettajani heräsi henkiin tätä tekstiä lukiessani. En viittaa kirjoitusvirheisiin tai itse kannanottoon, vaan tekstin rakenteeseen. Sisällytit tekstiin paljon asiaa ja jo melko alkuvaiheessa tekstin punainen lanka katosi. Hyvä, että uskalsit ottaa käsittelyyn tällaisen aiheen, mutta aiheen laajuus aiheuttaa lukijallekin ongelmia. Jatka kirjoittamista!

    VastaaPoista
  6. Täällä meilläpäin paneminen ym. ei ole nuorten keskuudessa tabu, mutta seksi on. Kyllä sitä puolituttujenkin kanssa saattaa jotenkin päätyä keskustelemaan siitä, onko sitä tehnyt ja kuinka monen kanssa. Kuitenkaan siitä ei puhuta, miten sitä "kuuluu" tehdä etc, ja vain parhaiden kavereiden kanssa jaetaan yksityiskohtia. Panemisesta pidetään coolina ja niihin kysymyksiin lisätään se JOKO. Itse menetin neitsyyteni 16-vuotiaana reilussa humalassa festareiden jälkeen 25-vuotiaalle tuntemattomalle miehelle ajattelematta sen enempää, tietäen vain miehen etunimen. Itseasiassa seuraavana päivänä Heikin tyytyväinen, että tulihan se vihdoin tehtyä. Vasta noin puoli vuotta myöhemmin, aloittaessani ensimmäisen varsinaisen parisuhteeni ja rakastuessani toden teolla ymmärsin, kuinka tyhmä olin aikaisemmin ollut. Olin saanut ympäristöstäni sen käsityksen, että sillä ei ole mitään väliä ketä panee ja missä kunnossa. Poikaystävälleni asiasta kertominen sai minut tajuamaan monia asioita. Olin jopa rohkaissut ystäviäni heivaamaan neitsyytensä saadessaan tilaisuuden. Itse kadun todella paljon, että poikaystäväni ei ollut ensimmäiseni.

    Mielestäni seksistä pitäisi oikeasti pystyä puhumaan - itse olenkin nykyään paljon avoimempi ja olen myös pitänyt joillekin kavereilleni saarnoja siitä, miten kannattaa odottaa siihen, että on rakastunut. Jos seksistä ei puhuta kuin parhaiden kavereiden kanssa, rakastelun nuoret jättävät kokonaan mainitsematta. Ei auta, että aikuinen kehottaa nuorta odottamaan "sitä oikeaa". Sen pitäisi tulla kavereilta ja yhteisöltä, eikä mistään oikeasta tarvitsisi puhua ollenkaan.

    VastaaPoista
  7. Itse asiassa tutkimusten mukaan nuorten juominen on koko ajan vähentynyt, joskin toki varmasti on vielä niitä jotka juovat alkoholia lähes joka viikonloppu (kuten minä ammoisessa nuoruudessani :D).

    Olen jo lähestulkoon 30-vuotias nainen, joten tuntuu hassulta kun kuulee 15-vuotiaan puhuvan avioliitosta. Muistan että mullekin avioliitto oli jotenkin tosi tärkeä juttu silloin nuorena, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut sitä vähemmän merkitystä sillä on onko aviossa vai ei. Monet ystäväni ovat jo kävelleet alttarille ja onpa jo pari avioeroakin tuttujen piirissä tapahtunut. Nyt alkaa jo olla ensimmäisiä vauvoja läheisillä. Näitä asioita toki tuli pohdittua nuorena paljon, mutta en arvannut että siihen oikeasti menisi yli 10 vuotta ennen kuin ne alkaisivat toteutua. Eli älä suotta stressaa avioliitosta ja sitoutumisesta vielä! Nykyaikana sekä naiset että miehet avioituvat yhä myöhemmin ja se on vain hyvä juttu: tulee asuttua toisen kanssa yhdessä ennen liittoa ja muodostettua kunnon käsitys parisuhteesta, ja ennen kaikkea sen hyvistä ja huonoista puolista.

    Minusta neitsyyttä pidetään yhä hieman virheellisesti arvossa varsinkin tyttöjen keskuudessa. Oikeasti arvossa pitäisi pitää omaa itsemääräämisoikeuttaan ja omia halujaan ja nautintoaan, sitä mitä itse haluaa parisuhteelta tai yhden yön jutulta. Yhden yön jutut, kännipanot tai seksi tuntemattoman kanssa ei ole automaattisesti paha juttu: kunhan on molempien osapuolten selväsanainen suostumus hommaan ja molempien nautinto otetaan huomioon sekä ehkäisy on hoidossa, niin en näe mitään syytä sille miksei vapaa ihminen saisi harrastaa seksiä kenen kanssa huvittaa. Omia tunteitaan ja motiivejaan kannattaa kuitenkin silmäillä tarkasti: miksi minä haluan harrastaa seksiä juuri tämän tyypin kanssa? Miksi juuri nyt? Onko kyse oikeasti minun halustani vai jostain muusta, esimerkiksi näyttämisen halusta vai jostain muusta? Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, etteivät ole vielä ihan kolmikymppisellekään joka kerta selviä ;) Sosiaaliset suhteet ja ihmissuhteet kun ovat aina vaikeita.

    Ei siis kannata murehtia omia kokemuksiaan tai kokemattomuuttaan missään vaiheessa. Jokainen kulkee omaa polkuaan ja toimii, kuten itselle on parasta. Sen kuitenkin sanon, että nuorena kannattaa elää eikä tehdä kovin kauaskantoisia suunnitelmia: suunnitelmien paino voi vähitellen kasvaa huomaamatta aika suureksi.

    VastaaPoista
  8. Itse olen seurustellut nykyisen avomieheni kanssa jo 3 vuotta, ja muutimme hiljattain yhteen. Ymmärrän hyvin mistä puhut ja itse en tarkoittanut kaikkia nuoria, että täytyisi heti lähteä avoliitto ja siitä naimisiin, perustaa perhe yms kun vain sopiva ihminen löytyy. Puhun vain omista asioistani, sillä itse mietin avioliittoa ja perhettö jo nyt, ja ihmettelen miksi en saisi. Suurimman osan mielestä, olen liian nuori avoliittoon tai ajattelemaan edes avioliittoa Siksi kysyin miksi nuoret eivät saisi mennä siihen tahtiin kuin haluavat ja mikä tuntuu hyvälle. Mielestäni 3 vuotta on tarpeaksi pitkä aika, jotta voi yhteen muutta ja ruveta miettimään yhdessä kumppanin kanssa asioita pidemmälle.

    En ole itse koskaan ajatellut seksiä yhdentekeväksi jutuksi tai että on ihan sama kenelle menettää neitsyytensä. En myöskään halua rohkaista nuoria tekemään suuria muutoksia elämässään alaikäisenä, jos he eivät itse sitä halua. Halusin vain luoda uuden ajattelukannan sille, miksi nuoret eivät niin voisi tehdä. Kiitos hyvästä ja rakentavasta palautteesta! :-)

    VastaaPoista

Tilaa julkaisut sähköpostiisi

Kuukauden suosikki

Tykkää Facebookissa!