Onko väärin haluta menestyä aina vain enemmän?

perjantaina, toukokuuta 19, 2017

Olen lähiaikoina ollut ylpeä siitä, että olen saanut puhuttua erilaisista asioista, niin täällä blogini puolella, kuin ihan omassa elämässänikin. Olen puhunut monista sellaisista asioista, mitkä olen ennen pitänyt sisälläni. Pitkään olen pelännyt jakaa muille muutamia mietteitä ja ajatuksia, joita minulla on ja on ollutkin jo jonkin aikaa. Tämä on taas yksi niistä postauksista, jossa kerron teille salaisuuden, jota vain harvat tietävät minusta. Olen nimittäin erittäin kunnianhimoinen ja tähtään korkeisiin tavoitteisiin, pääosin hyvän tulevaisuuden toivossa. Siitä kerron teille nyt himan lisää!


Luulen, että jokainen arvostaa elämässään erilaisia asioita, ja minulle se on matka mahdollisimman korkealle. Haaveilen siitä, että voisin jonakin päivänä pysähtyä korkealla ollessani, katsoa ylhäältä alas ja ajatella sitä upeaa matkaa, kaikkia niitä hyviä ja huonoja hetkiä, joita ylöspääsemiseen liittyi. En tähtää korkealle ihan vain muuten vain, vaan haluan kokea sen matkan, joka ylöspääsyyn vaaditaan. Haluan olla ylpeä itsestäni sen jälkeen, kun tiedän, että olen saavuttanut unelmani. Vaikka se vaatisikin huimasti töitä.

Yksi syy sille, että tähtään yliopistoon lukion jälkeen on luultavasti siinä, että pelkään suuria muutoksia. Haluan myös ylpeänä kertoa ammattinimikkeeni ja mitä teen työkseni, ja minulle sitä ylpeyttä tuo tieto hyvä ja korkeakoulutus. Työelämä ei myöskään kiinnosta minua ollenkaan. Luulen sen johtuvan muutoksen pelosta, kun ei enää ole lukujärjestystä, joka määrittää jokaisen päivä tunnilleen. Kerrallaan jopa seuraavan vuoden ajaksi. Olenkin vain tasan kerran ollut ''oikeissa'' kesätöissä ja sen jälkeen en ole halunnut astua töihin  enää uudelleen. Ja se ei todellakaan johdu huonosta työilmapiiristä tai muusta sellaisesta, sillä ilmapiiri ja muut työntekijät kyseisessä paikassa olivat aivan huikeita! Koulun penkki vain tuntuu minulle sopivammalle vaihtoehdolle, kuin työelämä.


Olen myös huomannut opiskeluissani sen, että haluan tietää asioita, joita muut eivät tiedä. Tämän takia pelkät ''perusopinnot'' eivät ole mielestäni mielenkiintoisia, vaan haluaisin suoraa päästä syvemmälle tietyissä aineissa, jotka minua kiinnostavat. Minua ei kiinnosta sellaiset perusasiat / vaatimukset, jotka muutkin täyttävät, vaan koen haluavani olla muita korkeammalla. Tuntuu jopa pahalle tai ehkä vähän väärällekin ajatella näin, saatika sanoa tätä ääneen. Samaan aikaan kuitenkin ajattelen, että on erittäin tärkeää tuntea itsensä, omat motiivinsa ja myös häpeämättä pystyä puhumaan niistä.

En tiedä, tuleeko tämä näkemys muuttumaan, kun ikää tulee lisää. Saattaa muuttuakin. Mutta tässä muutaman vuoden ajan, tämä on ollut lähes koko elämäni tarkoitus. Jos niin voi nyt sanoa... Tuntuu siltä, kuin olisin päivä päivältä lähempänä tätä haavetta, sillä ylioppilaaksi valmistuminen on yksi askel lähemmäs kaikkea, mistä voinkaan haaveilla. Valmistuminen myös lähenee päivittäin, vaikka siihen onkin reilu vuosi aikaa! Kuitenkin, yksi matkan suurista välipysäkeistä on pian tulossa. 

Onko teidän mielestänne väärin tavoitella korkealle, pyrkiä mahdollisimman hyvään ammattiin ja niin edelleen? Vai ajatteletteko te, että on vain rohkeaa pystyä myöntämään se itselleen? Eräs quote kuvaakin minun tämän hetkistä ajatusmaailmaani erittäin hyvin: ''I have to be successful because I love expensive things.'' 

You Might Also Like

2 Comments

  1. Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn että miten aattelit elättää ittes jos et käy töissä? :D Tuilla ei mitään luksuselämää eletä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennemminkin minusta tuntuu, ettei työelämä ole tällä hetkellä minulle se oikea vaihtoehto. Varsinkaan lukion rinnalla en koe jaksavani työskennellä. Haluan myös ensin opiskella loppuun, ennen kuin astun työelämään. Että kyllä minä olen töihin vielä menossa!

      Poista

Tilaa julkaisut sähköpostiisi

Kuukauden suosikki

Tykkää Facebookissa!