Inttilesken päiväkirja - 3

sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2017


Nyt olisi sitten kaksi viikkoa yksinäisyyttä takana! Muut ''inttilesket'' ovat antaneet minulle hurjasti tukea, turvaa, neuvoja ja vinkkejä erilaisiin asioihin ja auttaneet muutenkin jaksamaan tämän koko alkuajan. Aluksi olo oli erittäin kamala, niin kuin ensimmäisessä Inttilesken päiväkirja -postauksessa sanoinkin. Onneksi se oikeasti alkoi helpottaa ajan myötä! Vastassa oli kuitenkin ylä- ja alamäki lähes päivittäin. Mutta voin silti hyvillä mielellä sanoa, että kyllä se olo ensimmäisen viikon jälkeen todellakin helpottaa... Vaikka uuteen tilanteeseen sopeutuminen viekin oman aikansa molempien osalta.

Itseäni helpotti ja helpottaa edelleenkin suuresti myös se, että kyllä sitä on saanut lähes päivittäin kuulla edes jotain. Esimerkiksi miten rakkaalla siellä sujuu ja yleisesti, että kaikki on ok tai jopa oikein hyvin, vaikka ei sen enempää / kunnolla kerkeisikään puhumaan tai edes viestittelemään. Meilläkin oli heti ensimmäisen viikon sunnuntaina läheisten vierailupäivä, joka piristi kummasti ensimmäistä viikkoa. Koskaan en ole ollut niin iloinen rakkaani näkemisestä, kuin silloin sunnuntaina. Lupasin ja luotin siihen, että en itkisi, mutta sieltä se itku sitten tulikin. Eikä mennyt enää kuin viisi yötä, jonka jälkeen pääsinkin takaisin rakkaani kainaloon!

Seuraavat viisi päivää ennen ensimmäistä viikonloppulomaa menivät vauhdilla. Halusin siivota paikkoja ja laittaa kaikki valmiiksi rakkaan tuloa ajatellen. Pesin pyykit ja kiillotin koko asunnon lattiasta kattoon ja siinä ne päivät sitten kuluivatkin. Mukaan mahtui myös teoriatunteja, sekä hammaslääkärikäynti. Sitten kun kauan odotettu perjantai koitti, sain ihanalta ystävältäni kyydin Turusta Saloon, jossa yhdessä odotimme meidän miestemme kotiin palaamista. Siitä sitten lähdimme illalla rakkaani kanssa takaisin kotiin.

Perjantaina kävimme syömässä, katsoimme leffaa ja nautimme vain yksinkertaisesti toistemme seurasta koko perjantai illan. Oli jotenkin aivan ihanaa herätä oman avomiehensä vierestä, keittää aamukahvit ja syödä aamupalaa yhdessä! Keskustelua kyllä riitti, kun toinen kertoi innoissaan kaikista kokemistaan asioista ja kaikesta siitä, mitä tulevaisuudessa on edessä. Ainakin näillä näkymin ei armeija ole ruvennut ''hajottamaan'' toista vielä liikaa! Tulevaisuus sitten näyttää, onko siellä yhtä kivaa tai jopa vielä ihanampaa, kuin miltä se on ensimmäisten viikkojen jälkeen tuntunut.

Tänään sunnuntaina onkin heidän aikansa palata takaisin ''Swägylään'' nautiskelemaan seuraavan kahden viikon kiinniolosta. Olisi niin ihanaa, jos näin intin alkuajoilla pääsisi näkemään rakastaan edes viikon välein, joten saa nähdä, saisinkin aikaiseksi käytyä moikkaamassa heitä siellä vielä tulevien kahden viikon aikana. Tänään, 16.07,  on myös rakkaani 20-vuotis syntymäpäivä, joten suuret onnittelut rakkaalleni!

Muutaman viikon päästä nähdään taas! Toivottavasti seuraavat viikot kulkevat yhtä nopeasti, kuin nämä edellisetkin kaksi viikkoa. Seuraavaa unelmien viikonloppua odotellessa. TJ333




You Might Also Like

0 Comments

Tilaa julkaisut sähköpostiisi

Kuukauden suosikki

Tykkää Facebookissa!