Inttilesken päiväkirja - 4

perjantaina, heinäkuuta 28, 2017


Kuukausi on kulunut nopeaan tahtiin. Matkan varrella on edelleenkin ollut ylä- ja myös niitä alamäkiä, mutta onneksi tähän uuteen tilanteeseen on molemmin puolisesti jo totuttu melko hyvin. Meillä molemmilla on ollut niitä erittäin rankkoja päiviä, kun toivoo, että tämä kaikki olisi jo ohi. Mutta onneksi näin kuukauden jälkeen ovat ne sellaiset päivät jo ruvenneet vähentymään. Mitään suuria riitoja emme ole onnistuneet väsäämään tässä kuluneen kuukauden aikana, joka on myös suuri plussa! Olen myös oppinut olemaan jo yksin kotona, eikä se tunnu enää ollenkaan niin pahalle kuin alussa. Ja sitä hyvin vähäistä yhteistä aikaa on oppinut arvostamaan aivan suunnattomasti...

Mutta miltä tuntuukaan herätä aamulla siihen, kun rakas laittaa viestiä armeijasta ja kertoo olevansa sairaalassa. Muutaman todella nopean viestin jälkeen minulle selvisi ainoastaan se, että toisen tulehdusarvot ovat todella korkealla ja että hän on odottamassa pääsyä lääkärille. Myöhemmin illalla saimme paremmin keskusteltua siitä, että mikä toista vaivaa ja olo alkoi vihdoin helpottaa, kun ymmärsi, ettei tilanne ole niin vakava. Seuraavana päivänä kaikki onneksi selvisi. Rakkaalleni oli iskenyt keuhkokuume. Onneksi oikeiden lääkkeiden kanssa hänen oloaan saatiin helpotettua ja keskiviikkona hän pääsikin jo kotihoitoon. Saamme nyt viettää pidemmän viikonlopun yhdessä, kun toinen palaa vasta maanantai iltana takaisin Säkylään ja tulee takaisin kotiin jo heti ensi viikonloppuna! 

Yleisestikin meillä on ollut myös sen verran hyvä tilanne, että meidän ei ole tarvinnut olla yli viittä päivää näkemättä, vaikka toinen onkin ollut vain kahtena viikonloppuna kotona tässä kuukauden aikana. Olen päässyt ihanan ystäväni kanssa käymään Säkylässä viikonloppuina, jolloin miehet eivät ole päässeet lomille. Voin muuten sanoa, että Sotkun henkilökunta on aivan ihastuttavaa! Olen myös ruvennut innolla odottamaan sitä, että pääsisin sitten aikanaan teoriakokeesta sekä inssistä jo heti ensimmäisellä läpi, niin pääsisin jatkossa itsekin käymään Säkylässä, jos toinen ei pääse lomille. Viiden päivän erossa oleminen sujuu jo melko hyvin, mutta jos kaksi viikkoa pitäisi odottaa, niin saattaisi alkaa ikävä painamaan jo liian paljon. 

Onneksi pian alkaa myös lukion viimeinen vuosi ja sen mukana YO-kirjoitukset, jotka varmasti pitävät tulevan vuoden kiireisenä. Suunnitelmissa oli, että olisin aloittanut heti heinäkuun alussa lukemisen varsinkin syksyn YO-kirjoituksiin, mutta tämä heinäkuu on jo aikalailla ohi, eikä kirjoitukset tai niihin lukeminen ole käynyt edes mielessä... Tähän uuteen tilanteeseen totutteleminen on ottanut aikansa, mutta ehkä pian olisi jo aika aloittaa lukemiset tuleviin kirjoituksiin.

Toivottavasti saisin tämän miehen taas pian kuntoon, jotta loppu peruskausi sujuisi mutkitta, eikä hän sairastaisi koko aikaa. Onneksi toinen sitten pääsi vihdoinkin kotihoitoon, ettei tarvinnut turhaa maata varuskunnassa vuodepotilaana. On aivan ihanaa saada viettää hieman pidempi viikonloppu rakkaan kanssa. TJ321

You Might Also Like

6 Comments

  1. Tsemppiä sulle ❤ Sulla on kyl hyvä tilanne et oot päässy käymään siellä kiinniolo viikonloppuina. Oma poikaystävä meni inttiin puolitoista vuotta sitten ja oli puoli vuotta siellä, mutta kyllä se oli kova paikka olla kerran kuukausikin näkemättä kun hänellä oli 3 kiinniolo viikonloppua peräkkäin, ja muutenkin kiinnioloja ja tupla kiinnioloja oli enemmän kuin muilla silloin. Onneksi aika meni nopeasti ja poikaystäväni oli intissä vain puoli vuotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos erittäin paljon tsempeistä! Niitä kyllä tarvitaan aina silloin tällöin! Oma mieheni on suunnitellut vuodeksi jäämistä, mutta se selviää sitten lähempänä valaa.

      Poista
  2. Näitä tilannepäivityksiä ja fiiliksiä on kiva lukea, koska itsellä sama edessä ensi kesänä.. Paljon tsemppiä sulle! <3
    veerakatariinv.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että voin olla avuksi jollekin tulevalle inttileskelle! Kiitos tsemppauksista Veera!

      Poista
  3. Tsemppiä sulle! ♥ Mullakin poikaystävä tällä hetkellä armeijassa Imatralla ja meinaa olla siellä vuoden :/ Ollaan oltu koko suhteen aika myös kaukosuhteessa, joten tää on ollu erityisen rankkaa. Mun blogissa oon alkanut kirjoittaa "Inttileskeys"- postaussarjaa, josta tulee joka kuukausi uusi osa. Kannattaa siis mennä seuraamaan, jos kiinnostaa :)

    http://elllamaija.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin sinulle! Me olemme olleet kuin paita ja peppu viimeiset viisi vuotta, minkä takia tuntuu erityisen rankalta olla viikko näkemättä, sillä sellaista ei aikaisemmin ole suhteessamme tullut vastaan. Käyn ehdottomasti katsomassa kirjoituksiasi.

      Poista

Tilaa julkaisut sähköpostiisi

Kuukauden suosikki

Tykkää Facebookissa!