Oma koti avomiehen kanssa jo 15-vuotiaana

keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2017


Nyt kun olen jonkin aikaa asunut kotona ihan yksin toisen ollessa armeijassa, niin olen ruvennut miettimään, miten yksin oleminen eroaa siitä, kun asuu toisen kanssa yhdessä. Tai millaista oli ylipäätään itsenäistyä jo 15-vuotiaana, sekä muuttaa pienestä kaupungista suuren kaupungin keskustaan. Tajusin myös, että moni muukin nuori muuttaa varmastikin tässä lähiaikoina opiskeluidensa perässä muihin kaupunkeihin, tai muuten vain pois vanhempiensa helmoista, ensimmäiseen omaan kotiin. Tällä hetkellä ikää on itsellä mittarissa 17-vuotta ja muutimme siis yhteen avomieheni kanssa aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Sitä ennen olin itse asunut äitini kanssa kahdestaan, joten missään kohtaa elämäni aikana en ollut joutunut asumaan aivan yksin. Kuin vasta nyt. Aluksi tämä täysin yksin oleminen olikin suuri shokki, mutta kyllä tämä asunnon pyörittäminen yksinkin on sujunut ihan hyvin.


Olen edelleen sitä mieltä, että yhteen muuttaminen niin nuorena ja vielä toiselle paikkakunnalle, oli elämäni paras päätös tähän mennessä. Me molemmat muutimme siis pois vanhempiemme luota ensimmäiseen omaan asuntoon, joten pois pääsy vanhempien helmasta ja astuminen aikuisuuteen oli meillä yhtäaikaisesti edessä. Saimme arjesta kuitenkin lähes heti kiinni ja opimme yhdessä maksamaan laskuja, käymään kaupassa ja tekemään ruokaa. Myös siivoamaan asuntoa ja hieman ymmärtämään, mitä kaikkea oman asunnon pyörittäminen loppujen lopuksi vaatiikaan. Ja miten paljon rahaa menee asioihin, joita ei ole ennen edes ajatellut. Se, että on kaksi henkilöä huolehtimassa talouden pyörittämisestä, on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa kuin se, että on nyt yksinään huolehtimassa kaikesta. Joten voisin ehdottomasti suositella kämppiksen tai oman kumppanin kanssa asumista, mieluummin kuin täysin yksin asumista. Tämäkin riippuu kuitenkin niin paljon ihmisestä, mutta itselle toisen kanssa asuminen on mielekkäämpää kuin yksin asuminen. 


Meille yhteen muuttaminen oli nopea päähän pisto, eikä siitä oltu nuoren iän takia aikaisemmin oikein edes puhuttu. Tai ainakaan siihen sävyyn, että se olisi ajankohtaista juuri silloin. Mutta lopulta meille ei jäänyt muita vaihtoehtoja muuttamisen suhteen. Ja voin sanoa, että aika nopeasti tuli eteen kaikkia uusia asioita, joita pitäisi oppia  hoitamaan itse. Kaikesta kuitenkin selvittiin paremmin kuin hyvin, eikä mitään mahdottoman suuria ongelmia ole vieläkään tullut vastaan. Luulen, että itsenäistymisessä helpotti se, ettei muuttanut aivan yksin, vaan oli se toinen kokoajan siinä rinnalla, keneltä pystyi kysymään asioita, joita ei itse ymmärtänyt. Yleensä toinen meistä aina osasi ratkaista vastaan tulleet ongelmat, eikä kaikkea tarvinnut tietää, ymmärtää tai hoitaa heti aivan itse. Muutenkin jos muuttaa uuteen ja itselleen vieraaseen kaupunkiin, on uuteen paikkaan ja arkeen totuttautuminen helpompaa toisen kanssa, kuin yksin.


Ainoa asia, mikä itseäni ärsyttää aivan suunnattomasti on se, ettei alaikäisenä voi itse tehdä edes omaa vuokrasopimusta, netti-, sähkö- tai vesisopimuksia. Kaikki pitää hoitaa vanhempien kautta, sillä itsellä siihen ei ole niin sanotusti oikeuksia. Kun käytiin maistraatissakin muuttamassa osoitteita, piti kaikkiin lappuihin saada molempien vanhempien suostumukset. Samoin piti taistella pankkien kanssa, jotta sain verkkopankkitunnukset, joita minulle ei ennen muuttoa vielä ollut. Joten, jos muuttaa omilleen alaikäisenä esimerkiksi sen takia, ettei halua tai kykene asumaan kotona, vaikka huonojen perhesuhteiden takia, ei yksin muuttaminen ole mikään ratkaisu. Mikään ei tule onnistumaan ilman vanhempiesi suostumusta. Sinäällä aika naurettavaa, ettei itse voi hoitaa ollenkaan omia asioitaan. Tämä onkin yksi syy, minkä takia odotan täysi-ikäisyyttä. Saa itse hoitaa omat asiansa ja oikeasti päättää itse kaikesta. Eli omaan kotiin muuttaminen ei aina tarkoita sitä, että nyt voin itsenäistyä ja hoitaa kaiken aivan itse, vaikka itse henkilökohtaisesti sitä toivoinkin.


Kuitenkin näin lopuksi voisin sanoa, että nuoret miettikää hetki, ennen kuin päätätte muuttaa omillenne. Varsinkin jos harkitsette sitä jo ala-ikäisenä. Monia ongelmia saattaa iän takia tulla vastaan ja täysi-ikäisenä asioiden hoitaminenkin on huomattavasti helpompaa. Mielestäni kenelläkään ei tulisi olla kiire muuttaa pois kotoa, ainakaan jos ei vielä ole edes täysi-ikäinen. Ei sitä kuitenkaan koko elämäkseen voi jäädä vanhempien nurkkiin pyörimään, eli jos elämäntilanne vaikuttaa siltä, että omaan asuntoon voisi tai pitäisi muuttaa, niin se kannattaa, jos vähänkään tuntuu siltä, että se olisi mahdollista. Jossain kohtaa meidän kaikkien on kuitenkin itsenäistyttävä. Haluan myös sanoa, että jos sinusta vähääkään tuntuu siltä, että voisit haluta muuttaa jo omaan asuntoon, olkaa rohkeita ja tehkää se! Muistakaa kuitenkin keskustella perheenne kanssa ja etenkin vanhempienne kanssa hyvissä ajoin ennen muuttoa. Näin varmistat sen, ettei mikään tule yllätyksenä  itsellesi tai vanhemmillesi. Sillä ilman vanhempiasi muutto ei tule onnistumaan, jos ikää ei ole yli 18-vuotta!


Jos teillä on mielessä joitain kysymyksiä muuttoon tai yksin asumiseen liittyen, voi parhaani mukaan pyrkiä vastaamaan teille! Ihanaa loppukesää kaikille. 

You Might Also Like

0 Comments

Tilaa julkaisut sähköpostiisi

Kuukauden suosikki

Tykkää Facebookissa!