Yksi elämäni ihanimmista päivistä!

maanantaina, heinäkuuta 10, 2017


Sunnuntaina pääsin tosiaan näkemään rakastani näin viikon tauon jälkeen. Säkylässä oli läheisten vierailupäivä ja ilmeisesti myös joissain muissakin Varuskunnissa. Lähdin jo perjantaina Saloon äitini kyydillä ja olin yhden yön hänen luonaan. Äitini lainasi autonsa minulle ja eräälle aivan ihanalle ystävälleni, kenellä on myös poikaystävä juuri aloittanut Säkylässä. Tulimme lauantaina yhdessä Turkuun ja sunnuntai aamulla heräsimme reippaina aamun sarastaessa ja lähdimme ajamaan hyvissä ajoin kohti Säkylää. Ajomatka Säkylään oli aivan mahtava ja olimme melkein tunnin etuajassakin paikan päällä... Onneksi sentään näin päin. 

Säkylässä odottelimme aivan innoissamme, mistä ja milloin meidän rakkaamme saapuisivat. Odottaminen oli kyllä se pahin hetki! Mietimme molemmat, että ei se itku sieltä enää tule, sillä olimme molemmat erittäin innoissamme. Todellisuudessa taisimme molemmat sitten vuodattaa muutamat kyyneleet, kun sain juosta oman rakkaansa syliin! Kerkesimme olemaan heidän kanssaan aamupäivällä muutaman tunnin ja sitten vierailuaika loppuikin. Meidän ihmetykseksemme, meidän molempien miehet ehdottivat, että jäisimme vielä odottamaan heidän iltavapaita. Pyynnöstähän ei voinut kieltäytyä! 

Jäimme sitten ilomielin odottamaan noin viideksi tunniksi Säkylään. Ajoimme läheisen kaupan pihalle ja yritimme saada aikaa kulumaan, jotta näkisimme taas heitä vielä noin tunnin verran lisää. Todellisuudessa tuo viisi tuntia meni aivan älyttömän nopeasti ja Säkylässä meille tarjottiinkin vielä  pullakahvit. Nauroimme ja juttelimme kaiken näköistä. Tuosta sunnuntaista sai kyllä niin kummasti virtaa koko seuraavaan viikkoon. Illalla sitten lähdimme Sotilaskodin mennessä kiinni kohti Turkua, josta ystäväni jatkoi matkaa Saloon. Tämä oli jotenkin niin mahtava päivä! Kaikki sujui niin kuin oli suunniteltu, ilman ongelmia, vaikka paljon sellaisia olin jo pyöritellyt päässäni. Aivan älyttömän huikea fiilis näin jälkikäteenkin! 

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.
Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.
Sunnuntaina oli tosiaan TJ340, joka ei oloa kovinkaan paljoa helpota. Toivottavasti aika kuitenkin kiitää kuin siivillä, sillä viikonloppuna saankin sinut jo kotiin. Oikein ihanaa palvelusaikaa rakas! 

You Might Also Like

0 Comments

Tilaa julkaisut sähköpostiisi

Kuukauden suosikki

Tykkää Facebookissa!