We see what we want

lauantaina, syyskuuta 30, 2017


Tässä sitä ollaan oltu reilut kolme viikkoa kipeänä. Olen ollut kipeänä pidempään kuin koskaan elämäni aikana, saanut ensimmäisen silmätulehdukseni, ollut huomattavasti korkeammassa kuumeessa kuin koskaan ja kaiken lisäksi minusta tuntuu, että angiina tekee tuloaan, mutta en ole lääkäriin asti vielä sen kanssa jaksanut lähteä. Jotenkin pelottavaa olla näin pahasti kipeänä ja vielä niin pitkään, sillä olen koko elämäni tähän mennessä hehkuttanut, etten ole ikinä kipeänä. Olen jopa usein toivonut, että voisin joskus oikeasti sairastaa, sillä kaikista pienistä flunssista sun muista pöpöistä kärsin todella usein. Nyt en taas toivoisi mitään muuta, kuin että paranisin.

Tiistaina minulla oli 18-vuotis synttärit, joista olenkin puhunut täällä sekä tehnyt 18 asiaa, jotka opin 18 vuodessa -postauksen. Harmitti, etten jaksanut juhlistaa niitä mitenkään, sillä olin todella kovassa kuumeessa. Molemmat vanhemmistani kävivät kuitenkin nopeasti minua moikkaamassa ja kävin äitini kanssa syömässä. Mutta siihen ne voimani sitten jo melkein loppuivatkin. Pääsin onneksi kuitenkin vielä tiistai illalla ylös sängystä ja kävin nopeasti ystäväni kanssa pienessä baarissa Turun keskustassa synttäreideni kunniaksi! Keskiviikkona minulla olikin inssi, josta pääsin heti ensimmäisellä läpi! Pelkäsin todella paljon, etten jaksaisi kovan kuumeen ja pahan yskän takia keskittymään siellä ollenkaan, mutta jostain sain voimani takaisin ja selvisin siitä ihan hyvin! Kävin tämän kunniaksi myös ensimmäistä kertaa Alkossa ''shoppailemassa'', sekä pääsin samana päivänä ajelemaan äitini autolla. 

Torstaina lähdinkin hakemaan rakastani lomille Säkylästä. Ajaminen äitini autolla oli erittäin hankalaa verrattuna autokoulun autoon... Olin ''erittäin hyvä kuski'' omasta mielestäni autokoulun ajotunneilla ja olin myös todella itsevarma ajamiseni suhteen. Sen jälkeen, kun ajoin äitini autolla tuonne Säkylään, totesin, etten hetkeen halua enää ajaa, ellei minulle tule tilaisuutta päästä ajamaa lähes täysin uutta autoa kaikkine hienouksineen, mihin olin autokoulussa tottunut. En olisi uskonut, että autot voivat erota toisistaan näinkin paljon, mutta kyllä ne näköjään vain voivat. Oli jotenkin todella voimauttavaa saada rakas kotiin ja nyt pitäisi alkaa lukemaan koeviikon kokeisiin! 

Vihdoinkin tämä kiireen täyteinen kuukausi on pian ohi! Mukaan on mahtunut hurjasti kaikkea uutta ja jännää, ja nyt päästään taas uusiin haasteisiin. Toivottavasti paranisin jo pian.

You Might Also Like

2 Comments

  1. Siis paras neuvo mitä sain itse autokoulun jälkeen et vaik olo ei tuntuiskaan itsevarmalta niin; AJA, AJA paljon! Jos heti autokoulun jälkeen ei taas aja hetkeen ni helposti tulee tosi iso kynnys ja siit autoilusta tulee iso juttu eikä sit tost noin vaan uskallakaan. Se on paljon parempikin et harjottelet hyvin sillä sun äitin autolla jossa ei oo niitä "hienouksia".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa kyllä erittäin hyvälle neuvolle! Meinasin jo ensimmäisen päivän jälkeen luovuttaa äitini auton suhteen, mutta kyllä se ajaminen on alkanut sujua kun vain sai pakotettua itsensä rattiin. Jotenkaan noin huonolla autolla ajaminen ei innostaisi ollenkaan, vaikkei kyseessä kyllä nyt mikään ''huono'' auto ole.

      Poista

Tilaa julkaisut sähköpostiisi

Kuukauden suosikki

Tykkää Facebookissa