Syy 2 - miksei ajaminen innosta

lauantaina, maaliskuuta 10, 2018


Ensimmäisessä postauksessa, jossa kerroin kokemuksistani miksei ajaminen kiinnosta, kerroin saamastani parkkisakosta ja epäonnistuneesta mäkilähtötilanteesta. Nyt päästään taas uuden ongelman pariin, johon jouduin heti seuraavalla kerralla, kun suostuin astua takaisin auton rattiin. Minulla meni varmaan noin kuukausi, että pääsin yli saamastani parkkisakosta ja suostuin jälleen ajamaan. Minua pelotti, että onnistuisin mokaamaan uudelleen ja saisin jälleen sakot itselleni. Tällä kertaa en kuitenkaan saanut sakkoa, mutta jouduin juoksemaan liikkuvan auton kiinni. Kyllä. Juoksin liikkuvan auton kiinni ja kyseessä ei ollut edes minun tekemä virheeni. 

Noin kuukauden miettimisen jälkeen päätin, että kyllä minun on ajettava uudelleen ja varsinkin opeteltava nuo mäkilähtötilanteet. Ja kyllä ne nykyään menevätkin paremmin. Eivät niin hyvin, mitä autokoulun auton kanssa, mutta alan kuitenkin pikkuhiljaa tottua myös äitini autoon. Lähdin joskus loppuvuodesta junalla Saloon hakemaan äitini autoa jälleen lainaan. Ennen kotiin lähtöä, kävin moikkaamassa serkkuani. Jätin auton sellaiseen parkkiin, joka ei ollut täysin tasaisella maalla, vaan maa oli hieman kallellaan. Kun sain auton parkkeerattua, iskin käsijarrun päälle. Istuin autossa vielä jonkin aikaa varmistaen, että käsijarru todellakin on päällä ja että olin tehnyt kaiken oikein. En halunnut minkään menevät pieleen. Nousin ylös autosta ja kävimme serkkuni kanssa viereisessä kaupassa. Kun tulimme takaisin parkkipaikalle, seisoskelimme hetken autoni vieressä, kunnessa serkkuni huudahtaa, että auto valuu mäkeä alas.

Siinä sitten serkkuni yritti hidastaa auton liikkumista, kun minä hyppäsin kyytiin painamaan jarrua. Pelästyin aivan älyttömän paljon, kun mietin sitä tuhoa, minkä tämä tilanne olisi voinut saada aikaan, jos olisimme olleet silloin vielä kaupassa, kun tuo auto lähti omaan matkaansa. Jos emme olisikaan olleet paikalla, olisi tämä auto valunut keskelle liikennettä ja olisi mahdollisesti voinut aiheuttaa jopa kolarin. Onneksi tuolloin ei kuitenkaan ollut kovaa liikennettä, joten emme aiheuttaneet minkäänlaista vaaratilannetta ja sain siirrettyä auton uuteen parkkiin, joka oli tällä kertaa tasaisella maalla. Huomasin myös kotiin päästyäni, että olin ajanut koko matkan kotiin käsijarru päällä. Tämä sitten todistikin sen, että äitini auton käsijarru oli hajonnut ja tämän takia auto oli lähtenyt valumaan. Palautin jälleen autoni äidilleni ja sanoin kuuluisat sanat, etten halua enää ajaa tällä autolla. Varsinkaan ennen, kuin tuo käsijarru olisi korjattu. 

Onneksi olimme paikalla, kun tuo auto lähti parkista liikkeelle omin nokkinensa. Ja nykyään äitini auton käsijarru on myös kunnossa. Oletko sinäkin kenties joutunut juoksemaan liikkuvaa autoa kiinni? 

(Osan kuvista tarjoaa Pixabay)

You Might Also Like

6 Comments

  1. Apua, ihan kamala tilanne! Onneksi satuitte juuri silloin olemaan auton vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Onneksi satuimme olemaan siinä, emmekä jääneet esimerkiksi kauppaan pidemmäksi aikaa.

      Poista
  2. Hui, että mikä tilanne! Mutta onneksi tuostakin selvisitte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Oli kyllä jonkinlaista onnea matkassa.

      Poista
  3. Autolla kun pysäköi pitää aina laittaa vaihde 1 tai peruutusvaihteelle joka estää käsijarrun pettäessä auton liikkumisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut ja tämä tulikin opittua kantapään kautta!

      Poista

Tilaa julkaisut sähköpostiisi

Kuukauden suosikki

Tykkää Facebookissa!