Syy 4 - miksei ajaminen innosta

maanantaina, huhtikuuta 09, 2018


Neljäs syy, miksei ajaminen innosta, on ollut ehkä yksi pelottavimmista ajokokemuksista, joita minulla on ollut. Minulla ei ole kauaa ollut ajokorttia taskussa, eikä ajokokemustakaan ole hirveästi, mutta paljon kaikkea ihmeellistä ja pelottavaa olen kerennyt kokemaan. Jälleen vika oli vain minussa ja niin sanotuissa ajotaidoissani, eikä äitini autossa, jota tuppaan joka kerta syyllistämään entistä enemmän tällaisten tilanteiden tullessa uudestaan vastaan. Tämän jutun sattuessa, elettiin edelleen vuoden 2017 loppua, jolloin olin omistanut ajokortin varmaankin muutaman kuukauden ajan, enkä ollut montaa kertaa auton rattiin istunut. Tämä oli se kerta, jonka jälkeen pidin taas jonkin aikaa taukoa autolla ajamisesta. Tämä oli myös se kerta, kun lupasin itselleni, että ajan ainostaan silloin, kun taivaalta ei sada mitään ja maa on joko kirkkaan valkoinen tai täysin kuiva. En siis enää koskaan astuisi autoon kovalla vesisateella taikka räntäkelillä.

Oltiin siis jälleen siinä tilanteessa, että olin syystä tai toisesta pyytänyt äitini autoa lainaan ja nyt oli taas aika käydä palauttamassa auto takaisin äidilleni. Se oli ensimmäinen ja myös viimeinen kerta, kun ajoin Turusta Saloon moottoritietä pitkin. Nyt tämän viimeisen puolisen vuotta tämän tapahtuman jälkeen olen siis ajellut Salosta Turkuun ja toisin päin kiertäen moottoritien kaukaa, enkä moottoritielle ole pian varmastikaan palaamassa. Se ilta, kun lähdin palauttamaan autoa, oli erittäin synkkä ja pimeä, taidettiin olla myös hieman plussan puolella ja taivaalta satoi räntää kaatamalla.  Keli ei siis ollut mitenkään mieleinen ajamiselle, varsinkaan ''aloittelevalle'' kuskille, jolta ei ajokokemusta paljoa löydy. Päätin kerrankin suunnata motarille ja sitä kautta sitten Saloon. En kerennyt montaa kilometriä moottoritietä pitkin ajaa, kunnes vastaani tuli erittäin suuri ongelma. Kirjaimellisesti, erittäin suuri ongelma.

Kovan räntäsateen takia, liikenne kulki moottoritiellä noin kahdeksaakymmentä kilometriä tunnissa. Tuulilasi täyttyi loskasta, niin taivaalta satavasta kuin edessä ajavan renkaiden heittämänä. En nähnyt eteeni. Ja kaikkein suurin ongelma oli se, että en löytänyt pissapoikaa. Kyllä, käytin pyyhkijöitä, jotta saisin loskaa siirrettyä pois tuulilasista sen verran, että näkisin edes eteenpäin, mutta tilanne paheni pyyhkijöiden käytön jälkeen. Edessä ajaneen auton renkaista oli lentänyt loskan mukana likaa tuulilasiin, joka sekottui tuon loskan kanssa, tehden tuulilasistani täysin mutaisen. En nähnyt eteeni, ollenkaan. En aluksi panikoinut, vaan yritin rauhassa kokeilla kaikkia vipuja etsien pissapoikaa, mutta kuitenkin tuloksetta. Rupesin miettimään, että miten selviän tästä ajomatkasta, sillä matkaa olisi edessä ainakin yli viisikymmentä kilometriä. Ensimmäisenä mieleeni tuli edessä ajavan auton takavalot, jotka hohtivat pyöreinä läntteinä likaisen tuulilasin läpi. Aloin tarkkailemaan niitä. Katsoin, etten ajaisi liian lähelle ja yritin havaita valojen liikkeestä, jos moottoritie kääntyisi johonkin suuntaan.

Jatkoin edelleen pissapojan etsimistä, sillä tajusin, etten edes näkisi oikeaa liittymään, josta pitäisi kääntyä. Lopulta luovutin pissapojan suhteen ja aloin miettimään muuta selviytymiskeinoa ja sitten keksin sen. Autostahan löytyy sivupeilit, jotka eivät yleensä voi likastua ja myös tässä tilanteessa, ne olivat puhtaat! Sääsin sivupeilejä varovasti siihen suuntaan, että näkisin mahdollisimman paljon moottoritien keski- ja reunaviivoja. Suunnistin niiden avulla eteenpäin, eli tarkkailin koko loppu ajomatkan sivupeileistä näkyviä viivoja. Seuraava asia minkä muistin oli se, että Saloon pääsee kahdesta eri liittymästä, jotka ovat peräkkäin ja niiden välistä löytyy muutama tunneli. Tarkkailin sivuikkunasta, milloin olin ajanut ensimmäisen liittymän ohi ja aloin laskemaan tunneleita. Tiesin, minkä tunnelin jälkeen ja kuinka nopeasti uusi liittymä tulisi. Onnistuin nousemaan oikeasta liittymästä pois ja onneksi, koko nuoruuteni Salossa asuneena, muistin Salon perinpohjaisesti, joten osasin ajaa äitini luo turvallisesti.

Tänä päivänä tiedän kyllä, miten pissapoika toimii äitini autossa, mutta tuon kokemuksen jälkeen, en ole motarille uskaltanut enää astua. Onneksi muistin kyseiset tunnelit, joiden avulla löysin sitten oikean liittymän. 

(Osan kuvista tarjoaa Pixabay)

You Might Also Like

2 Comments

  1. Toi on kyllä ollut ihan kamala kokemus varmasti! Onneksi sulla oli noin hyvät asiat puolellasi, jos voi sanoa!
    Onko tuo ”sääsin” sana muuten jotakin murretta vai oonko vaan tyhmä :D?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä huomio! En ole edes ajatellut tuon ''sääsin'' sanan olevan jotain murretta. Enkä kyllä osaa varmaksi edes sanoa, onko se vai ei. Tutumpi sanamuoto olisi varmaankin ''säädin''.

      Poista

Tilaa julkaisut sähköpostiisi

Kuukauden suosikki

Tykkää Facebookissa